Elias Lönnrot sai tiedeyhteisöltä ja lehdistöltä tunnustusta jo Kalevalan runoja kerätessään. Kalevalan ja Kantelettaren ilmestyminen nosti hänet aikansa suurmieheksi, julkkikseksi. Lönnrotista rakennettiin tarkoituksella vaatimattoman uurastajan perikuva, esikuva muille.
Näin Lönnrotin vaatimattomuudesta kerrottiin
- Nouskaa ylös jo! Lönnrotin Elias on jo aikaa istunut puunoksalla lukemassa.
- Varsin hauska näky oli Lönnrot kultakoristeisessa puvussaan - - ei liene koskaan nähty ketään univormuun niin vähän sopivaa henkilöä kuin suomen kielen uuden professorin.
- Eikös professorilla tule aika pitkäksi ja ikäväksi? Lönnrot: Ei ollenkaan. Minulla on viidenvuotinen työ mukanaini.
- Lönnrot ei tehnyt vain enemmän kuin koko komitea yhteensä, vaan kaikki, mitä komitean piti tehdä. – Näin kerrottiin Lönnrotin virsikirjatyöstä.
- Ketä sinä edustat, kysyttiin Lönnrotilta? – Itseäni vain ja se ei ole paljon se.
- Vaikka ei häntä moni luulisikaan Tohtoriksi ja niin korkiasti oppineeksi mieheksi, kuin hän tulee kylään avojaloin tallustellen, laukku seljässä ja saappaat kädessä. Mutta tuntee sen hyvin siitä, ettei ole toista niin puheliasta ja talonpojalle nöyrää herras-miestä.
Kaikki eivät kuitenkaan kritiikittä Lönnrotia juhlineet. Kerrotaan esimerkiksi, että tyttäret melkein häpesivät isäänsä, joka kulki epäherraskaisesti pukeutuneena.
- Kun et kelpaa räätäliksi, niin ei sinusta tule miestä ollenkaan.
- Saat matkustaa kotiin samaa tietä kuin tulitkin veljesi kanssa, jollet vastaa ruotsiksi.
- Sinä olisit hyvä toveri ja sinusta voi tulla kelpo mies, mutta heitä pois itserakkaus.
- Lönnrot ylvästelee voimillaan ja aikoo ruveta uusiin töihin; minä aion - kuolla. Näin lausahti J. V. Snellman.
- Ei isä ole mikään lääkäri, kaikkein vähimmin kirurgi: hän neuloo ihmisten haavat parsinneulalla. Näin kerrotaan Ida-tyttären kertoneen.
- Älä kysy isältä, ei hän tiedä mitään. Näin kerrotaan Ida-tyttären tokaisseen.
Kun tutustuu Elias Lönnrotin kirjeenvaihtoon, niin kirjeissään hän näyttäytyy hyvin päämäärätietoisena ja jopa huumorintajuisena miehenä, joka tiesi tarkoin arvonsa.
Lönnrotin sanoja itsestään
- Jumalaa vastaan ei ole riitelemistä.
- Lönnrotin kahvi: kaksi papua ja seitsemän luotia sikuria.
- Se on sellainen, että maata pantuansa ja opeteltuansa suomalaisen kappaleen, niin että osaa sen ulkoa, sammuttaa valon ja alkaa tuumata käännöstä ja kääntää, kunnes nukkuu. Varmuudeksi kääntäjän on kuitenkin jo alussa luettava Isämeitä ja iltarukous, koska muuten uni ehtii väliin. – Näin Lönnrot kommentoi runojen kääntämistä ruotsiksi.
- Ei vain latinan puhumista auta viini, vaan venäjäkin luistaa paljon helpommin puolihumalassa.
- Jopa taisin rakastua.
- Katsele sinä, kyllä minä kuuntelen, sanoi vanheneva Lönnrot.
- Kyllä elämä on hyvä, kunhan vain sen osaa oikein käyttää.
- Kyllä maailma saisi ainakin kolme kertaa mennä nurinniskoin, ennenkuin minulta uni menisi.
- Se nyt on merkillistä, ettei täällä kaukana maansydämessäkään saa rauhaa mokomilta ihailijoilta. Parhaasta levosta herättivät minut ja vielä lisäksi sain siitä maksaa 6 markkaa.
- Ei lääkäreillä ole enää mitään tekemistä minun kanssani. Menkää tuonne nuoren luo ja auttakaa häntä.
Lopuksi voinemme kuitenkin sanoa, että kyllä Elias Lönnrot oli varsinainen monitietäjä ja oman aikansa suurmies.
KIRJALLISUUS
Anttila, Aarne 1985: Elias Lönnrot. Elämä ja toiminta. Helsinki, SKS
Majamaa, Raija: Lönnrot, Elias. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 17.12.2019) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-002836
(ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)