Eepos syntyy

Vanhaa Kalevalaa laatiessaan Elias Lönnrot oli uuden edessä, valmistumassa oli suuri eeppinen kokonaisuus – siitä huolimatta, että hän oli jo koostanut siihen asti tallennetuista runoista kaksi eeppistä hahmotelmaa, niin kutsutun Sikermä-Kalevalan (Väinämöinen, Lemminkäinen ja Naimakansan virsiä) sekä eepoksen ensimmäisen version, Alku-Kalevalan. Molemmat valmistuivat vuonna 1833. Nämä versiot jäivät kuitenkin julkaisematta runoaineiston kasvaessa ja työn laajentuessa yhä uusien suunnitelmien ja runonkeruiden myötä. Valmistunut eeposkokonaisuus ei kuitenkaan täysin tyydyttänyt tekijäänsä ja Lönnrot totesi esipuheessaan seuraavasti:

Wiimmenkänä nämä runot präntin alaiseksi saatua owat ne walitettawasti wieläki paljoa puuttuwaiset.

Lönnrot oli ajan tavan mukaan ahkera kirjeenkirjoittaja. Lönnrotin laaja kirjeenvaihto havainnollistaa myös Kalevalan valmistelutöitä. Lönnrot keskusteli Kalevalaan liittyvistä kysymyksistä sekä oikeinkirjoituksesta ystäviensä ja kollegoidensa eli työtovereidensa kanssa. Läheisin heistä oli suomen kielen lehtori Carl Niklas Keckman. Lönnrot haki Keckmanilta neuvoa ja tukea. Keckman myös hoiti ystävänsä raha-asioita, kirja- ja oikolukulähetyksiä Kajaaniin, jossa Lönnrot toimi piirilääkärinä vuosina 1833–1853. Keckman oli myös Lönnrotin kanssakirjoittaja, jota kuvaa muun muassa seuraava kirjesitaatti (25.1.1834):

Ensiksi tahtoisin kernaasti pränttiin aikomista kootuista runoista Sinua puhutella ja kanssasi neuotella, olletikki Väinämöisen Runoista.

Keckman kirjoitti Kalevalaa puhtaaksi ja käänsi sitä ruotsiksi osallistuen samalla muotoutumassa olevan eepoksen nimen pohdintoihin sekä sisällöllisten kysymysten ratkaisemiseen. Kuten Lönnrot eräässä kirjeessään läheisen kollegiaalisen suhteen ilmaisee (1.5.1834):

– olisi aivan hyvä jos tulisin asumaan likellä sinua. Hyvä olisi se sen tähden että saataisi yhdessä suorita Väinämöisen runoja yhteen, –.

Kalevalan ensimmäinen painos, Vanha Kalevala, on päivätty 28.2. Tämän vuoksi vietämme Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää 28. helmikuuta.

Vaikka Vanha Kalevala oli valmis ja saanut kiittävän vastaanoton, ajoi Lönnrotia eteenpäin uudet runot ja uudet keruumatkat. 

Uuden Kalevalan valmistuminen

Uutta Kalevalaa työstäessään Lönnrot ei enää hakenut tukea tai vastauksia eeposta koskeviin haasteisiin. Esimerkiksi Lönnrotin kirjeet valaisevat nyt jo kokeneen runoasiantuntijan näkemyksiä eepoksen laajentuneesta kokonaisuudesta. Uuden Kalevalan pituus ja uusi rakenteellinen kokonaisuus ovat monen kirjeen aiheina.

Kalevalan laajennetun version valmistuminen tapahtui nopeasti muutaman vuoden aikana, vaikka ajatus uudesta laitoksesta oli Lönnrotin mielessä heti Kalevalan ensimmäisen painoksen (1835) ilmestyttyä. Lönnrot oli myös teettänyt itselleen välilehditetyn työkappaleen Kalevalaa (1836–1837) uusia runotoisintoja varten. Helmikuun puolivälissä 1847 Lönnrot ilmoittaa aloittaneensa toimitustyön (kirje Rabbelle 16.2.1847).

Lönnrotin itsensä tallentama aineisto oli suuri, mutta yhä suuremmaksi se kasvoi muiden kerääjien lähettämien runojen ansiosta. Uuden Kalevalan runoaineisto syveni erityisesti D. E. D. Europaeuksen ja M. A. Castrénin keruiden ansiosta. Europaeus teki matkoja eteläiseen Inkeriin, missä Lönnrot ei ollut runoja kerännyt, ja tallensi muun muassa runoja Lönnrotin sittemin kehittelemään Kullervo-runoon.

Kalevalan toimitustyö tapahtui osittain Kajaanissa, jossa Lönnrot asui, osittain Laukon kartanossa, jossa Lönnrot oli nuoruusvuosinaan toiminut J. A. Törngrenin ja Eva Agata Törngrenin perheen kotiopettajana. Toden teolla Lönnrot pääsi toimitustyöhön käsiksi toukokuussa 1847 ja arveli toiveikkaasti sen valmistuvan syksyyn mennessä. Työ Kalevalan parissa jatkui kuitenkin vielä seuraavat kaksi vuotta.

Näin Lönnrot kuvasi työtään Kalevalan parissa ystävälleen Fabian Collanille 6. kesäkuuta 1847. Lönnrot oli Kajaanissa ja kävi päivittäin tervehtimässä iäkkäitä vanhempiaan:

Heti syötyäni lounaan kävelen kolme virstaa vanhempieni luokse ja kirjoitan siellä myöhään iltaan asti Kalevalan uutta laitosta.

Katso Lönnrotin kirje Collanille.

Uuden Kalevalan esipuheen alkulauseen Lönnrot päiväsi Laukossa 17. huhtikuuta 1849.

Lönnrotiana 36, Vanhan Kalevalan käsikirjoituksen puhtaaksikirjoitus. SKS KIA.

KIRJALLISUUS
Anttila, Aarne 1985: Elias Lönnrot. Elämä ja toiminta. Helsinki, SKS.
Kaukonen, Väinö 1979: Lönnrot ja Kalevala. Helsinki, SKS.
Pääkkönen, Irmeli 1994: Suomalainen sydämestä. Carl Niklas Keckmanin toiminta suomen kielen kehittäjänä. Helsinki, SKS.

Edellinen sivu