Lukutoukka ja moniosaaja

Lukutoukka

Elias Lönnrot syntyi 9. huhtikuuta 1802 eteläsuomalaisessa Sammatin pitäjässä räätälimestari Fredrik Juhana Lönnrotin 7-lapsiseen perheeseen. Hän oppi viisivuotiaana lukemaan, ja kirjoista tuli pojan suuri intohimo. Yhden tarinan mukaan Elias kerran pyysi nälkäänsä leipää, jota äidillä ei kuitenkaan silloin ollut antaa. Poika totesi:

Jassoo, mä luen sitten.

Vaatimaton tausta ja koulutus

Lönnrotilla oli hyvät edellytykset toimittaa kansan laulamista runoista eepos. Koulutuksensa ansiosta hän kuului nousevaan suomenmieliseen sivistyneistöön, mutta lähtökohdiltaan hän oli köyhän kyläräätälin perheen poika. Lönnrot oli yksi harvoista kouluja käyneen sivistyneistön edustajista, jonka kotikieli oli suomi. Ruotsin Lönnrot oppi koulussa.

Lönnrot aloitti lääketieteen opinnot Turun yliopistossa vuonna 1822. Ajan tavan mukaisesti Lönnrot opiskeli myös latinaa, kreikkaa, historiaa ja kirjallisuutta. Lopputyönään filosofian kandidaatin tutkintoa varten Lönnrot laati tutkielman Väinämöisestä (1827). Lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui muutamia vuosia myöhemmin, vuonna 1832. Tällä kertaa aiheena oli kansanomainen lääkintä. 

Vaikka Lönnrot opiskeli käytännönläheistä lääketiedettä, oli hänelle opintovuosien aikana istutettu kiinnostus kansanrunoihin ja kansanomaiseen maailmaan. Lönnrot nimittäin rahoitti opintojaan toimimalla kesäisin kotiopettajana lääketieteen professorin, J. A. Törngrenin, omistamassa Laukon kartanossa Vesilahdella. Törngrenin perhe oli kiinnostunut kansanrunoudesta ja talon rouva, Eva Agatha Törngren, oli Lönnrotin kannustaja ja taloudellinen tukija. Laukosta Lönnrot lähti ensimmäiselle keruumatkalleen 1828 ja siellä hän myös viimeisteli käsikirjoituksen Kalevalan toiseen painokseen, joka ilmestyi 1849.

Lähellä kansanihmistä

Koulutuksen ja tukijoidensa avulla Lönnrot nousi osaksi maan johtavaa sivistyneistöä. Toisaalta lääkärin ammatin harjoittaminen – Lönnrot toimi Kajaanin piirilääkärinä 30 vuotta – toi Lönnrotille moninaista kokemusta tavallisen kansan elämästä. Lisäksi lukuisat runonkeruumatkat Suomen ja Karjalan syrjäkylille tutustuttivat Lönnrotin muita ikätovereitaan enemmän suomea ja karjalaa puhuvaan rahvaaseen ja heidän suullisesti välittyneeseen perinteeseensä.

Sosiaaliset verkostot

Raskasta runonkeruutyötä helpottivat laajat sosiaaliset verkostot. Jos Lönnrot sattui matkallaan ohittamaan kylän pappilan, oli hän tervetullut sinne illallistamaan ja yöpymään. Kirjeessään Carl Niklas Keckmanille Lönnrot kuvaa kuudennen keruumatkansa (huhtikuussa 1835) sosiaalisia tapahtumia:

Ja eipä täällä juuri ikävissä ole elettykkänä. Esinnä alkuviikosta kulin pappien matkoa kinkerillä pitkin rajakyliä Venajätä vastoin. Siellä satuin muutamia runoja saamaan Venäjän miehiltä jotka heiän puolelta olivat Kinkerille tulleet. Loppuviikon olen hartaasti Kuhmon pappilassa korttia lyönyt kolmen papin, Sotkamon Nimismiehen, Pitäjän kirjottajan ja muien kanssa.